Päätät lähteä loppuelämäsi mittaiselle matkalle. Olet kuullut tarinoita ja saanut jonkinlaisen käsityksen kohteesta. Passi ja hammasharja mukaan, viisumi leimattuna.
Kohdemaassa se kaikki mitä opit, on tarkkaan varjeltua. Vain viranomaiset ovat sinuun yhteydessä. Vierailet paikoissa ja tilanteissa, jotka tuntuvat ennalta järjestetyiltä ja joilla on vain vähän tekemistä todellisen elämän kanssa. Otat kuvia ja teet muistiinpanoja tietoisena, että sinun tuotoksesi tarkastetaan ja arvioidaan.
Tämäntyyppinen oli yhteiskunnan tarjoaman oppimisen elämysmatka ennen. Toivottavasti ei enää, ja ei varmastikaan enää tulevaisuudessa.
Oppiminen on kokonaisvaltaisia elämyksiä ja asioiden merkityksien rakentamista. Myös formaalioppiminen hyödyntää mahdollisimman paljon autenttisia tilanteita, oppijan itsensä määrittämiä lähtökohtia ja konteksteja sekä monenlaisia toimijaverkostoja. Hyviä esimerkkejä on jo paljon, yhtenä viimeisimmistä Pintakilta ja sen saama tunnustus.
 |
| Lisää osaamisen kehittämisestä ja elinikäisen oppimisen joustavasta ekosysteemistä 11.12.2013 LuovaSuomi-seminaarissa pitämässäni esityksessä (pdf). |
Yksi askel kohti oppimisen joustavaa ekosysteemiä on Connected Educator Month. Se on sikäläisen opetusministeriön lanseeraama kampanja opettajien osaamisen kehittämiseksi ruohonjuuritason vertaistoiminnan ja yhteisöllisyyden avulla.
CEM:n työkalupakkiin kuuluu alueellisten tapahtumien verkottamista ja promoamista mm. Connected Educators -sivuston kautta, tukea yhteisöllisen verkko-oppimisen hyödyntämiseksi ammatillisen osaamisen kehittämisessä sekä keinoja uusien, ei vielä verkottuneiden opettajien ja koulujen saamiseksi mukaan sosiaalisen median ja tvt:n hyödyntämiseksi oppimisessa.
Pelillisenä elementtinä mukana ovat epäviralliset osaamismerkit eli badget. Tarkempaa infoa kampanjasta toolkitissä (pdf).
Toisen hyvän esimerkin tarjoaa Hour of Code eli Koodaustunti. Siinä keskeisimpinä toimijoina eivät ole koulut tai opetusviranomaiset, vaan yritykset ja tavalliset, osaamisen kehittämisestä kiinnostuneet ihmiset.
Entäpä, jos kopioisimme Connected Educators Monthin Suomeen, samalla tavoin kuin on tehty koodaustunnin osalta? Se olisi yksi askel kohti oppimisen kaikkiallistamista, ja toimisi samalla opettajien osaamisen kehittymistä koostavana ja siihen kannustavana rakenteena.
 |
| Huomioitavia osatekijiötä. |
Jo nyt järjestetään monenlaisia yksittäisiä tapaamisia, infoja ja koulutuksia, jotka voidaan liittää tällaisen kattokampanjan piiriin. Parhaimmillaan pöhinää syntyisi kuin pyöräilijöille tutussa Kilometrikisassa. Siinä sosiaalinen jakaminen ja kevyt tsemppi- tai kilpahenki ovat aktivoineet väkeä liikkumaan enemmän kuin olisi muuten tullut tehdyksi.
Valtakunnallinen "verkottuneen opettajan kuukausi" ei siis olisi vain hankeaktiiveille, vaan jokaiselle opettajalle ja koululle, ja miksipä ei avoin jokaiselle oppijalle ja kaikille muillekin, koodaustunnin ja kilometrikisan malliin.
Miten tämä askel otetaan koto-Suomessa? Opetushallituksen työryhmällä? Verkon ja vertaisten joukkovoimalla? Rovion ja muiden yritysten tuella?
Loppuelämän mittaisella matkalla reissaaja tutustuu kohdemaihin parhaiten, kun on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kaikkien sektorien kanssa: asioi viranomaisten kanssa, koluaa kaupat ja palvelut sekä tutustuu paikallisiin ihmisiin. Maailman muuttuessa on myös yhteiskunnan järjestämien oppimisrakenteiden ja -lokeroiden avauduttava yhä avoimemmiksi poluiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti