Oppimispelin hengittävä rajapinta

Laivaseminaari on usein kuin peli, jonka intensiivinen magic circle sulkeutuu kotiinpaluun jälkeen.

Ulkopuolisen "muun maailman" ja sisäpuolisen "pelin" rajapinta on Huizingan Homo Ludensin mukaan läpäisemätön ja poissulkeva. Oppimisen ja koulutuspelien näkökulmasta tätä rajapintaa täytyy ihan tietoisesti aukoa ja pitää hengittävänä, niin että seminaarissa opittu siirtyy ja vaikuttaa myös arjessa (transfer).

It-kouluttajien kevätseminaari Koulutuspeli - pelaamalla tulevaisuuden osaamista kehitti menetelmäosaamista erilaisten seminaaria sekä yksittäisiä esityksiä kehystävien pelien kautta, monin keskusteluin ja ryhmätöin sekä tietysti asiantuntijaluentojen kautta.

Tärkeimpinä tuliaisina laivalta ovat uudet ihmiset ja ajatukset, joihin tutustuin. Ainakin osan kanssa jatketaan samalla teemalla Omnian Pelittää!-tapahtumassa 19.5.2014.

Kirjasin muistiin puolentusinaa pelillistävää menetelmää, jotka istuvat hyvin oppimiseen. Näistä ehkä myöhemmin ihan oma tekstinsä. Oman postauksen ansaitsisi myös pelillisyyteen liittyvä nettilinkkien ja mobiilisovellusten listaaminen.

Tarmon säännöt oppimispelin suunnitteluun ovat hyvä ohjeisto myös muussa pedasuunnittelussa.

4 Keys 2 Fun jäsentää pelaajaprofiileja ja syitä miksi pelaamme.

Pari lisäkuvaa Google-albumissa Koulutuspeli k2014. Oma presikseni löytyy edellisestä postauksesta.


PS: Kävimme Tallinnan oopperassa katsomassa Medea-baletin. Kiinnostava ja keskusteluttava kokemus! Taidanpa mennä toistekin eli suosittelen!

Pelillisyys framilla tänään

Pelillisyys on ollut yksi viime vuosien hittisanoista oppimisen parissa. Lupauduin kertomaan omasta näkökulmastani ja kokemuksistani tänään alkavassa it-kouluttajien kevätseminaarissa.

Yhden ohjelmaversion mukaan päättelin, että minulla on ruhtinaalliset kolme tuntia työpajalle. Nyt uusimpien tietojen mukaan onkin ehkä vain reilu tunti. Saas nähdä. Eiköhän tämä esitys jousta kumpaan tahansa.

Pelillisyys & oppiminen from Esko Lius

Two wheels of learning

We had an interesting discussion about experiential and conceptual learning and its scaffolding last night before going to bed.

In the morning we continued chatting about our thoughts and I decided to create a mind map to sort some things out and to help remembering and internalizing it all.

I found the metaphor from my dear hobby. The learner can ride with a unicycle, having only one wheel. That wheel represents his/her own efforts. Adding another wheel – the instructor or teacher – smoothes the journey considerably.

Kuukausi some-oppia

Google Translation of this post in English sorry, seems not to rock w/dynamic blogger layout :/

Päätät lähteä loppuelämäsi mittaiselle matkalle. Olet kuullut tarinoita ja saanut jonkinlaisen käsityksen kohteesta. Passi ja hammasharja mukaan, viisumi leimattuna. 

Kohdemaassa se kaikki mitä opit, on tarkkaan varjeltua. Vain viranomaiset ovat sinuun yhteydessä. Vierailet paikoissa ja tilanteissa, jotka tuntuvat ennalta järjestetyiltä ja joilla on vain vähän tekemistä todellisen elämän kanssa. Otat kuvia ja teet muistiinpanoja tietoisena, että sinun tuotoksesi tarkastetaan ja arvioidaan.

Tämäntyyppinen oli yhteiskunnan tarjoaman oppimisen elämysmatka ennen. Toivottavasti ei enää, ja ei varmastikaan enää tulevaisuudessa.

Oppiminen on kokonaisvaltaisia elämyksiä ja asioiden merkityksien rakentamista. Myös formaalioppiminen hyödyntää mahdollisimman paljon autenttisia tilanteita, oppijan itsensä määrittämiä lähtökohtia ja konteksteja sekä monenlaisia toimijaverkostoja. Hyviä esimerkkejä on jo paljon, yhtenä viimeisimmistä Pintakilta ja sen saama tunnustus.

Lisää osaamisen kehittämisestä ja elinikäisen oppimisen joustavasta ekosysteemistä
11.12.2013 LuovaSuomi-seminaarissa pitämässäni esityksessä (pdf).

Yksi askel kohti oppimisen joustavaa ekosysteemiä on Connected Educator Month. Se on sikäläisen opetusministeriön lanseeraama kampanja opettajien osaamisen kehittämiseksi ruohonjuuritason vertaistoiminnan ja yhteisöllisyyden avulla.

CEM:n työkalupakkiin kuuluu alueellisten tapahtumien verkottamista ja promoamista mm. Connected Educators -sivuston kautta, tukea yhteisöllisen verkko-oppimisen hyödyntämiseksi ammatillisen osaamisen kehittämisessä sekä keinoja uusien, ei vielä verkottuneiden opettajien ja koulujen saamiseksi mukaan sosiaalisen median ja tvt:n hyödyntämiseksi oppimisessa.

Pelillisenä elementtinä mukana ovat epäviralliset osaamismerkit eli badget. Tarkempaa infoa kampanjasta toolkitissä (pdf).

Toisen hyvän esimerkin tarjoaa Hour of Code eli Koodaustunti. Siinä keskeisimpinä toimijoina eivät ole koulut tai opetusviranomaiset, vaan yritykset ja tavalliset, osaamisen kehittämisestä kiinnostuneet ihmiset.

Entäpä, jos kopioisimme Connected Educators Monthin Suomeen, samalla tavoin kuin on tehty koodaustunnin osalta? Se olisi yksi askel kohti oppimisen kaikkiallistamista, ja toimisi samalla opettajien osaamisen kehittymistä koostavana ja siihen kannustavana rakenteena.

Huomioitavia osatekijiötä.

Jo nyt järjestetään monenlaisia yksittäisiä tapaamisia, infoja ja koulutuksia, jotka voidaan liittää tällaisen kattokampanjan piiriin. Parhaimmillaan pöhinää syntyisi kuin pyöräilijöille tutussa Kilometrikisassa. Siinä sosiaalinen jakaminen ja kevyt tsemppi- tai kilpahenki ovat aktivoineet väkeä liikkumaan enemmän kuin olisi muuten tullut tehdyksi.

Valtakunnallinen "verkottuneen opettajan kuukausi" ei siis olisi vain hankeaktiiveille, vaan jokaiselle opettajalle ja koululle, ja miksipä ei avoin jokaiselle oppijalle ja kaikille muillekin, koodaustunnin ja kilometrikisan malliin.

Miten tämä askel otetaan koto-Suomessa? Opetushallituksen työryhmällä? Verkon ja vertaisten joukkovoimalla? Rovion ja muiden yritysten tuella?

Loppuelämän mittaisella matkalla reissaaja tutustuu kohdemaihin parhaiten, kun on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kaikkien sektorien kanssa: asioi viranomaisten kanssa, koluaa kaupat ja palvelut sekä tutustuu paikallisiin ihmisiin. Maailman muuttuessa on myös yhteiskunnan järjestämien oppimisrakenteiden ja -lokeroiden avauduttava yhä avoimemmiksi poluiksi.

Serious Gaming in an engaging workshop

Online Educa is in full swing again.

The opening plenaries were held this morning. So far my best experience comes from the Serious Gaming pre-conference workshop held yesterday.

Ian Dunwell and Nicole Steils had designed a good combination of informative presentations and participatory group activities.

Ian started with an introduction to serious games. Right after that we had a group session on identifying a challenge suitable for game-based learning. Our table decided to create a game for teenagers on net safety.

Not only did we learn what makes a game "serious", but we also got some practical tools for the design process. Insight on game elements and game designs gave me practical tools and ideas to take into account when planning gamified learning content.

Ian's students had made a cool deck of cards to facilitate brainstorming game ideas. For example a card on social mechanics might have a topic like Collecting, and designers playing with cards should discuss how the interaction between players would change if that was added to the game.

Once Upon a Future of Learning in Digital Culture - #edcmooc

Do. Did. Done. As I told in Twitter, I got my final assignment for the E-Learning and Digital Culture MOOC done in time. That's news in these swamping times and busy weeks.

Actually I got a little bit carried away by the delicious idea of creating an allegory. I wrote a short story, read it out aloud and made a Prezi out of it.

Had only two nights to make it, from getting the idea to submit it, so I'd be more proud of it if I had time to record sounds anew.

Emotions in Motion and other transhuman notions #edcmooc

Robbie - A Short Film By Neil Harvey from Neil Harvey on Vimeo.

What does it mean to be alive? What does it mean to be self-conscious? Are my friends missing me?

Robbie – a short film by Neil Harvey – transposes the fundamental human questions onto Robbie, the narrator and the voice of the monologue of the film.

Robbie is a NASA robot that was built in 2011 and who got self-awareness in 2032 when NASA refurbished his CPU.

The story departs from ordinary sci-fi when we learn that in 2045 something drastic happened and Robbie lost all contact to Earth and to his friends. After that he has been wondering what happened. Why was he left alone to the space station? Are his astronaut friends missing him?

Now Robbie's battery is low and he's about to turn into sleep mode. Some 6,000 years have passed as he has been orbiting the Earth.

The story succeeds in getting me emphatic for Robbie. Albeit his logic board is only a programmed AI, his story tells about feelings, about thoughts, and about curiosity – emotions that are in the core of being human.

Mimicking it for the learning's sake

Remember when Tamagotchi came around? Those little gadgets small kids took so intensely care of in their heyday.

The story of Robbie and nurturing Tamagotchis have a similarity that says something about defining what is (trans)human. In both cases we project our own feelings to stuff around us. We form relations with objects and deal with them as if the feelings were mutual.

A very similar reaction happens when one is "discussing" with Eliza chatterbot. When Eliza recognizes certain words in your sentence, it replies with choosing one of the pre-written answers.

This psychological transference can be utilized in many ways in eLearning, too. For example in the virtual world Second Life we coded a biology teacher-bot that requested avatars who came nearby to watch an educational video, and started to examine what the avatar-student had learned.

Of course it was pre-programmed, and a very elementary and robust use of the Stimulus-Organism-Response model, but it succeeded in arousing feelings of a human relationship, which in turn triggered emotions and led to a more meaningful experience of learning.

Chatterbot teaching biology in the Second Life.